Kuka: Antti Luukkanen
Tehtävä: Liikkuva Suomi -palvelun isähahmo, toimitusjohtaja, yrittäjä
Harrastukset: Hiihto, pesäpallo, golf, triathlon, pyöräily, jalkapallo…
Suhteeni liikuntaan on…
Olen aikamoinen elämäntapaliikuntaniilo, taustalta löytyy muun muassa hiihtoa, pesäpalloa, golfia, triathlonia, pyöräilyä, jalkapalloa… Olen entinen kilpaurheilija, nykyinen kuntoilija, joka haluaa haastaa itseään ja innostaa myös muita kokemaan liikkumisesta saatavaa hyvänolontunnetta. Yksi pitkäaikainen unelma, täyden matkan triathlon / ironman (3,8km uinti + 180km pyöräily + 42km juoksu), tuli suoritettua pari vuotta sitten ja yleensä jokin uusi tavoite siintää aina horisontissa, tosin höntsäpohjalta, pilke silmäkulmassa. Tärkeintä liikkumisessa on kuitenkin se, että siitä tulee hyvä olo.
Pidän omasta hyvinvoinnistani huolta…
Parin pienen lapsen isänä erityisesti nukkuminen ja lepääminen ovat sellaisia asioita, joiden kanssa meidän perheessä painitaan joka päivä. Kun kasvuyrityksen vetämisen liittää perhe-elämään & harrastuksiin ja heittää soppaan vielä parit muut toimet (Linna Golfin kapteenin tehtävät ja liikuntamatkailun kehittämisen), niin päivistä ei puutu vauhtia tai vaarallisia tilanteita. Onnekseni saan tehdä työkseni ja myös vapaa-ajalla pääosin sellaisia asioita, jotka ovat lähellä sydäntäni. Ilman liikuntaa, päivien suunnittelua ja ruokailun rytmitystä, en varmastikaan jaksaisi välillä turhankin paljon touhua sisältäviä päiviäni.
Saan suunnattoman paljon virtaa siitä, kun saamme uusia ihmisiä innostettua pitämään itsestään ja jaksamisestaan huolta entistä paremmin. Asiakasyritysten kilpailukyvyn ja työnantajamielikuvan kasvattaminen on myös itselleni tärkeä asia, joka draivaa tiimiämme aina vain uusien ja uusien haasteiden pariin. Asiakkaidemme kertomat tarinat muutoksen tiellä ovat mahtavia, välillä jopa liikuttavia. Onneksi olemme löytäneet Liikkuva Suomi – perheeseemme huipputyyppejä ja erinomaisia kumppaneita, ilman näitä tekijöitä emme olisi tällä innostavalla kasvun polulla.
Haastan itseni ja kaikki muut…
… ”läsnäolemisen helmikuuhun”. Nykyään, kun virikkeitä on joka puolella, niin ihmiset tuntuvat turhan usein olevan henkisesti muualla kuin missä fyysisesti ovat. Keskittyminen on tipotiessään, eikä laitteita/aivoja saada sammutettua myöskään iltaisin. Puhelin pois kädestä, läppärin kansi kiinni ja lisää aitoa läsnäoloa sekä läheisyyttä. Siinä riittää haastetta kyllä myös itselleni.
